Vimma (Helsinki-variaatiot) (2021-22)
kuva: Lea Kömi
Sävellystyössä yksi minua innoittavimpia hetkiä on se rajattomilta tuntuvien mahdollisuuksien tila, kun moni asia on vielä lukitsematta. Helsinki-variaatioiden inspiraationa tuli olla jokin ennen vuotta 1945 sävelletty suomalainen sävellys. Lähtökohta itsessään oli innostava. Minua kiinnostaa anakronismi taiteessa – tässä tapauksessa, kuinka kansanperintö voi välähdellä uudessa ympäristössä.
Lähdin etsimään teoksen impulssia eri lähteistä, tarkoituksenani tutustua itselleni uusiin esikuviin. Hain materiaalia Susanna Välimäeltä ja Nuppu Koivistolta, Äänellä itkijät ry:ltä ja Suomen Kansanmusiikkiliitolta ja Heikki Laitiselta. Lopulta minua eniten puhutteli kansanmuusikko Kreeta Haapasalon elämä ja musiikki. En lakkaa ihmettelemästä sitä vimmaa, sitkeyttä ja paloa, joka ajoi väsymättömän 11-lapsisen perheen äidin kiertämään Suomen suuriruhtinaskuntaa ja naapurimaita esiintyvänä taiteilijana.
Kansantaiteilijan matkoja seurattiin ja hänen menestyksestään iloittiin. Hänen aikalaisensa Zachris Topelius kirjoitti hänestä: "Hän soittaa ja laulaa suuren määrän sekä omia että toisten lauluja, puhtaasti kuin kello, hyvin kauniilla ja taipuisalla äänellä." Heikki Laitisen (2003) väitöskirjan mukaan Haapasaloon lyötiin köyhän kiertolaisen leima, vaikka hänen oma motiivinsa kiertämiselle ei ollut köyhyys, vaan muusikkous. Hän taisteli sekä taiteilijana että naisena itselleen vapautta.
Kaustislaisen Kreeta Haapasalon sävellys Minun leipäni pieniin on pantu 1850-luvun alusta kosketti minua aikana, jolloin pandemian eriasteiset sulut vaikeuttivat myös taiteilijoiden toimeentuloa, mutta joka on yhteiskunnallisesti ajankohtainen myös tätä teoskuvausta kirjoittaessa. Sävellyksestä on useita versioita, Kreeta Haapasalo ei ollut kuullutkaan, että sävellyksellä pitäisi olla lopullinen muoto ja omistaja. Laulu ripottautuu pitkin orkesteriteosta pieniin pilkotuiksi aiheiksi. Halusin myös tuoda melodian (tai sen variantin) ehjänä esiin teoksen puolivälissä - hieman värittyneenä, jatkuvuutta ilmentävänä sovituksena.
3.3.2023 Helsingin kaupunginorkesteri & Janne Nisonen, kapellimestari Musiikkitalo
Musica Nova -festivaalilla
Esityksiä
3.3.2023 (k.e.) Musiikkitalo Helsingin kaupunginorkesteri ja kapellimestari Janne Nisonen Musica Nova. HKO:n tilaus.
Vimma on Helsingin kaupunginorkesterin tilaus.
Kiitos työskentelytuesta Taiteen edistämiskeskukselle.
Arvioita
"Eniten minua kiehtoi illan toinen kantaesitys, Minna Leinosen räjähdysmäinen, energiaa täynnä oleva Vimma, eikä vähiten hänen tapansa käsitellä teoksen alkulähdettä, kaustislaisen Kreeta Haapasalon 1850-luvun Minun leipäni pieniin on pantu -sävelmää, joka ilmestyy taianomaisesti teoksen keskelle taustanaan kimmeltävä ja kimalteleva orkesterikudos."
-Mats Liljeroos/HBL 4.3.2023
