Luvetus huilulle ja jousiorkesterille
kuva: Minna Leinonen
Huilulle ja jousiorkesterille (4/4/3/2/1)
Crusell-festivaalin taiteellinen johtaja Harri Mäki esitti minulle toiveen, että festivaalin tilaama kilpailuteos liittyisi Suomi 100 -vuoteen tai naapurimaihimme. Halusin mennä ajassa itsenäisyyttä kauemmas ja kiinnostuin karjalaisista itkuvirsistä, joiden sanotaan olevan yhtä vanhoja kuin ihmissuvun. Itkuvirret eivät olleetkaan niin yksiulotteisia valituslauluja kuin olin luullut, vaan ne sisälsivät kaikenlaisia tunteita; huokailevan ja kyynelehtivän surun ja ahdistuneen huudon lisäksi myös rakkautta ja toivoa. Poimin teokseen itkuvirsissä käytettyjä hellittelysanoja, joita voisi teoksessa ajatella tervehdyksenä 100-vuotiaalle Suomelle.
Teoksen nimi Luvetus tarkoittaa itkuvirttä, muita teoksessa esiintyviä sanoja ovat mm. sido (paras), sadozoi (jalo) ja kuldu (rakas). Itkuvirsien piilokieli luotiin, koska ajateltiin, että esi-isät ymmärtäisivät vain itkukieltä, lisäksi omasta elämästä kertovilla itkujen aiheilla ja henkilöillä tuli olla salatut metaforiset vastineet. Itkuvirsien lähtökohta heijastuu teoksen solistisessa asetelmassa, jossa huilua voi ajatella esi-itkijänä ja jousiorkesteria yhteisönä, joka liittyy huilistin tunteenpurkaukseen. Lisäksi poimin itkuvirsistä minua kiehtovia musiikillisia ilmiöitä: itkuvirsien rytmiikka saattoi olla hyvin vapaata, kiihtyvää ja monimutkaista ilman yhtenäistä runomittaa ja metriä. Lisäksi itkuvirsille ominaista olivat laskevat melodiat ja mikrointervallit. Tunnetilan syventäminen ja herkistyminen olivat itkijältä vaadittuja erityistaitoja, joita voisi verrata tietäjän tai shamaanin haltioitumisen taitoon.
Crusell Festivaalin 2017 tilaus.
K.e. 29.7.2017 huilistien finaalissa: Niamh McKenna (Irlanti), Joidy Blanco (Venezuela) sekä Elizaveta Ivanova (Venäkä) sekä Jousia Ensemble, Janne Nisonen, kapellimestari.
Kesto 8–9 min.
Muut esitykset
24.9.2021
Johannes Gustavsson, kapellimestari
Niamh McKenna, huilu
Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri
22.7. 2020 Yleisradio
