Minna Leinonen, Heta Kuchka & defunensemble: From me to View installaatio
Pianisti Emil Holmström improvisoimassa lempipaikassaan. Kuva installaatiosta: Heta Kuchka
From Me to View, 2019
5 kanavainen audiovisuaalinen installaatio yhdessä Heta Kuchkan kanssa. Kesto: 13 min 33
From me to View vie yleisön defunensemblen perustajajäsenten lempipaikkoihin: luonnontilaiseen metsään, Taivaskallion bunkkereille, avomerelle, Kallion kulmille sekä Linnanmäelle. Muusikot saivat vaikuttaa sisällöllisesti teokseen, josta prosessin aikana piirtyi esiin heidän muotokuvansa. Yhteisistä retkistä lempipaikkoihin muodostui merkityksellinen ja mielekäs tapa luoda kokonaisuutta. Teoksen sävellys pohjautuu muusikoiden sanallisiin kuvailuihin sekä puhtaisiin improvisaatioihin paikan päällä. Saimme kuulla tuulen soittavan huilua avomeren äärellä, linnun ja klarinetin dueton auringon valaisemassa metsässä, harpistin imitoivan vuoristorataa, pianistin tulkitsevan pystypianollaan Kallion naapuruston ääniä sekä sellistin palaavan nostalgisiin lapsuuden maisemiinsa. Prosessin lopuksi muusikot palasivat antamaan maisemilleen yksityiskonsertin.
Teos on sävelletty Suomen Säveltäjien Sibelius-rahaston tuella.
Defunensemblen muusikot soittamassa lempipaikoissaan: Markus Hohti, Mikko Raasakka, Hanna Kinnunen sekä Lily-Marlene Puusepp. Kaikki kuvat: Heta Kuchka
Arviot
"Joskus harvoin saattaa näyttelyssä tuntua siltä, ettei sieltä millään malttaisi poistua. Heta Kuchkan ja Minna Leinosen luoma ääni-installaatio pitää otteessaan tällä tavoin. Pienen kellarigallerian huoneessa on viisi pientä monitoria, joiden kuva ja ääni muodostavat tiheän kokonaisuuden. Viisi nykymusiikkiyhtye defunensemblen muusikkoa on saanut valita kukin itselleen merkityksellisen paikan soittaakseen siellä omaa instrumenttiaan. Lopputuloksena on instrumentaalista improvisointia vuoropuhelussa paikan olemuksen kanssa. Tämä improvisointi lähtökohtanaan on Minna Leinonen koonnut yhteen musiikkiteoksen, jonka ilmavat ja muuttuvaiset abstraktit sävelkulut asettuvat eräänlaiseksi kokeelliseksi eteerisyydeksi ja luovat vastustamattoman inspiraaationtäyteisen ilmanalan. Sen visuaalisena vastineena Kuchkan liikkuva kuva keskittyy kunkin muusikon läsnäoloon valitsemassaan paikassa, ei henkilökuvana vaan pikemminkin osana paikan olemusta ja sen vaikutuksena ääneen.
Vähäeleisiin kuviin on tarttunut maagisia hetkiä. Metsässä sammaleen ympäröimän tumman suonsilmän läheisyydessä klarinetin sävelet tapailevat kaikuja lintujen ja luonnon äännähdyksistä. Kukkulan laella, patinoituneen vanhan kellarin oviaukossa, sellosta lähtevät sävelet heijastuvat vapaan etenemisen äärettömyyttä vasten taivasta. Huilun liitelevät ja pehmeästi säntäilevät kaiut koetaan tuulen saattelemina autioilla kallioilla, hitaasti aaltoilevan meren rannalla illan tummetessa. Pianistista hahmottaa ainoastaan selän hänen istuessaan kahvilan tyhjällä terassilla vanhan talon kulmassa. Intuitiiviset sävelet kaikuvat urbaanissa ympäristössä,
Näkymä on levollisen maalauksellinen. Kuin runollisen kokonaisuuden välttämättömänä rosona seisoo harpisti keskellä Linnanmäkeä. Arkipäiväinen ympäristö, ympärillä liikkuvat huvittelemaan tulleet ihmisen ja vuoristoradan satunnainen kolina antavat osuutensa harpusta kumpuaviin äkillisiin rytmisiin ääniryöppyihin.
Making of -videolla muusikot pohtivat kiinnostavasti paikkojensa merkityksiä ja äänen osuutta niihin, kuten tuulen tai vesipisaroiden olemusta. Vaikutuksen tekee esimerkiksi pianistin pohdiskelu urbaanin kotiympäristönsä erilaisista ulottuvuuksista, naapurista kuuluvien äänten vivahteista suhteessa ympäröivään elämään ja ylipäänsä havainnoista paikan fyysisestä. todellisuudesta."
Leena Kuumola, Taide-lehti 1/2020