Par Préférence (2009)


for organ. Duration 11 min.

Commissioned by Susanne Kujala

Fp: Susanne Kujala, Organo Nova, Paavalinkirkko, Helsinki, November 13, 2009


The dramaturgy of Par Préférence (2009) is based on alternating strong contrasts: discontinuous and stable situations, contrasting sonorities, the slow and fast dimension of music. The two extremities "sudden” and "lava" take turns through the piece. The discontinuous "sudden" material makes use of strong acoustic phenomena and includes abrupt cuts, bursts, dense and large masses. Contrarily, the seamless "lava" material proceeds smoothly from one situation to another. In the beginning unisono notes of different tunings are used to make "lava" vibrate until it is interrupted by "sudden" material. Occasionally "lava" is stretched into a lengthy "pad" in which action occurs in form of slow change of timbre. In the middle of the piece "lava" transforms into points and toccata material, which evolves into bundles and finally into "sudden" material. In romantic organ tradition the term Par Préférence has referred to the wide timbral possibilities of the instrument – the sonority itself carries the meaning.


The piece is dedicated to Susanne Kujala. The composing of the piece has been made possible by the Sibelius Fund.


Par Préférencen (2009) dramaturgia perustuu voimakkaiden vastakohtien vaihteluille: epäjatkuvuuksille ja pysyville tilanteille, soinnillisille vastakohdille, musiikin hitaalle ja nopealle ulottuvuudelle. Kaksi ääripäätä, ”äkki” ja ”laava”, vuorottelevat läpi teoksen. Epäjatkuva äkkimateriaali sisältää jyrkkiä leikkauksia, laukaisuja, tiheitä ja laajoja massoja ja se käyttää hyväkseen voimakkaita akustisia ilmiöitä. Saumaton laavamateriaali sitä vastoin etenee pehmeän sulavasti tilanteesta toiseen. Alussa ”laava” huojuu erivireisillä unisonosävelillä, kunnes se keskeytetään äkkimateriaalilla. Välillä laavamateriaali venyy pitkäksi sointimatoksi, jossa liike tapahtuu lähinnä hitain äänenvärimuutoksin. Teoksen keskivaiheilla ”laava” muuttuu pisteiksi ja toccata-materiaaliksi, joka prosessoituu kimpuiksi ja lopulta äkkimateriaaliksi.


Par Préférencellä on romantiikan urkutraditiossa viitattu urkujen monipuolisiin värimahdollisuuksiin - soinnissa itsessään on sanoma. Teos on omistettu Susanne Kujalalle. Teoksen säveltämisen on mahdollistanut Sibelius-rahasto.