TEOSESITTELY ALMA! (in English below)

 

”Säveltäisit jumalauta itse, etkä järjestelisi Gustavin scherzoja ja allegroja”

                      Alma! toinen näytös osa V ”Muistutat leivonnaista”

 

Idea teokseen tuli, kun kapellimestari Jutta Seppinen halusi tilata minulta kamarioopperan vastaperustetulle yhtyeelleen CHANGEnsemblelle. Etsin pitkään sopivaa tekstiä, kunnes luin Hanna Weseliuksen Alma!-romaanin. Hannan teksti tuntui heti musikaaliselta, soivalta, ja minua puhutteli Hannan monikerroksiset tavat kuvata ihmistä. Halusin tuoda oopperan perinteeseen vahvasti tuntevia naisia, joilla on muitakin emootioita kuin miehen rakkauden kaipuu. Esimerkiksi Lakimies, yksi oopperan sopraanoista, mylvii patriarkaalisille rakenteille ja käyttää aggressiota muutosvoimana. Pohjimmiltaan Alma! kertoo omasta vapaudesta päättämisestä ja pyrkimyksestä solidaarisuuteen.

 

”Me kuulumme yhteen hetkiä, joita ei mitata elämänkaarissa, ei vuosissa ei edes viikoissa, ei päivissä ei tunneissa. Me kuulumme yhteen hetkiä, joita mitataan sekunneissa.”

Alma! toinen näytös osa VI ”Kun ihminen kuolee, suu jää asentoon ”i”?”

 

Minua kiehtoo musiikissa anakronistisuus eli aikakerrostumat, jossa tuodaan nykyaikaan vanhaa tai toisinpäin, sekä dokumentaarisuus. Niiden kautta voi kokea olevansa osa jotain suurempaa jatkumoa. Hetken aikaa olemisen näkee selvemmin, mutta se hetki tuntuu sekunneilta. Yksi teoksen päähenkilöistä, säveltäjä Alma Mahler, joka oli tunnetun säveltäjä Gustav Mahlerin vaimo, pudotetaan ikoniselta jalustalta inhimilliseksi olennoksi ja saa oopperassa äänen ihmisenä, jonka sävellystyö jäi kesken.

 

PROGRAM NOTES ALMA!

You should be writing music instead of organizing Gustav’s scherzos and allegros.

Alma! second act V You remind me of a cupcake

 

I came up with the idea of the work when conductor Jutta Seppinen asked me to write a chamber opera to her new CHANGEnsemble. I was looking for a text for some time, until I read the novel Alma! written by Hanna Weselius. Hanna’s text felt immediately musical, resonant, and I liked the multilayered way she expressed humanity. I wanted to bring women with strong feelings into opera tradition, women who would also express other emotions than being loved by men. For example, the Lawyer, one of the sopranos in the opera, bellows out to patriarchal constructions and uses aggression as a power of change. Essentially Alma! tells about deciding on one’s own independence and striving for solidarity.

 

We belong together during moments which are not measured in lifetimes, years, or even weeks, days, or hours. We belong together during moments that are measured in seconds.

Alma! second act VI When a person dies, their mouth forms an “e”

 

In music I am fascinated by anachronism, time layers, when the past is brought to present or vice versa, and documentariness. Through them one can sense being part of some wider continuum. For a moment you can see the existence more clearly, but the moment feels like seconds. One of the main characters of the opera, composer Alma Mahler, who was a wife of the famous composer Gustav Mahler, is dropped off an iconic pedestal into a human being and is given a voice in Alma! as a person whose work as a composer was finished too soon.